”KIRJEET TÄÄLLÄ KORVESSA OVAT AINOAT, JOTKA TUOVAT JONKINLAISTA MERKITYSTÄ” Jatkosodan kirjeet sotilaan ja kotiväen selviytymisen välineenä

Tutkin jatkosodan aikaista kirjekokoelmaa, jossa on kirjeenvaihtoa kotiväen ja sotarintaman sotilaiden välillä. On arvioitu, että kenttäpostissa kulki jatkosodan aikana noin miljardi lähetystä. Kirjoittaminen oli pääasiallinen tapa pitää yhteyttä koti- ja sotarintamien välillä. Tutkittujen kirjeiden perhe asui Tampereella ja sen lähiympäristössä. Pääosassa tutkielmassa on Kauko-sotilas ja hänen kirjeenvaihtonsa Tampereella asuneiden vanhempien ja vaimon kanssa. Tarkastelen lisäksi nuorten aikuisten, sotilaiden ja sisarten, välistä kirjeenvaihtoa. Selvitän, millaisena sota-ajan arki näyttäytyy kirjeiden kirjoittajien kokemana niin koti- kuin sotarintamalla. Analysoin myös, mitä eri selviytymisen keinoja, ulottuvuuksia kirjoittajat käyttivät. Kirjeissä esiintyneitä selviytymisen keinoja tutkin israelilaisen kriisiterapeutti Ofra Ayalonin kehittämän selviytymisen ulottuvuuksien mallin avulla. Yksilöllinen ja ainutlaatuinen selviytymistapa koostuu yksilölle ominaisista kuudesta ulottuvuudesta ja niiden yhdistelmästä Monikanavaisen Basic Ph -mallin mukaan yksilö voi olla henkisesti, emotionaalisesti tai sosiaalisesti suuntautunut selviytyjä. Luovat, kognitiiviset ja fysiologiset selviytymiskeinot ovat myös tarkastelussa. Lisäsin fysiologiseen ulottuvuuteen kirjeiden luontokokemukset, sillä niillä oli merkitystä kirjeiden kirjoittajille. Tutkimissani kirjeissä kirjoittaminen liittyi selkeästi arkielämän ja keskinäisen yhteyden vaalimiseen. Kirjoittajat käyttivät monia selviytymistapoja, mutta yleisin selviytymiskeino oli kognition käyttäminen: tiedon keruu ja ongelmanratkaisu sekä toimenpiteiden ja toiveiden tärkeysjärjestykseen listaaminen. Myös sosiaalinen vastuunkanto ja kirjoittamisen säännöllisyys ja vastavuoroisuus olivat keskeisiä arvoja. Sota on aina kokijalleen trauma, poikkeuksellista stressiä aiheuttava tapahtuma. Kirjeiden tutkimisessa on otettava huomioon sensuurin ja itsesensuurin merkitys sekä dialogisuus. Kirjoittajilla oli tarve kertoa oma olinpaikka ja henkilökohtainen vointi